Museohankkeen edistymistä tukee ja ohjaa 15 asiantuntijan ohjausryhmä. Puheenjohtajana toimii Valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen. Haastattelussa Timo kertoo mitä on tapahtunut kevään jälkeen ja millaisia odotuksia hänellä on tulevasta vuodesta.

Sielultani kutsun itseäni yhteiskunnan palvelijaksi. Minulla on pitkä historia johtamisen tehtävistä ja vuodesta 2008 asti olen toiminut Valtiokonttorin pääjohtajana. Aloitin Valtiokonttorissa alun perin vuonna 2003, jota ennen toimin 20 vuotta vakuutusyhtiö Pohjolassa sekä joitakin vuosia konsulttiyhtiö Talent Partnersin toimitusjohtajana. Koulutukseltani olen juristi.  Museohankkeeseen liittyvän luottamustoimen lisäksi toimin Metsähallituksen hallituksen puheenjohtajana sekä valtion koulutus- ja kehittämiskeskus HAUS kehittämiskeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajana.

Kaiken tämän ulkopuolella, vietän aikani enimmäkseen luonnossa hankkien ravintoa perheelleni ja lähipiirilleni. Olen ennen kaikkea intohimoinen kalastaja, mutta myös sienestäjä! Sauna on meditaatiopaikkani ja uin ympäri vuoden luonnonvesissä.

Aluksi olin aidosti hämmästynyt, lähes jopa pölmistynyt, että miksi minä. Tiesin toki hankkeesta, mutta en sen hetkisistä vaiheista. Tarkemmin mietittyäni ajattelin, että tähän tilaisuuteen täytyy ehdottomasti tarttua. Olen utelias ja kiinnostunut oppimaan uutta ja näen, että tässäkin hankkeessa tehdään hyvää koko yhteiskunnan hyväksi. En ole arkkitehtuurin tai muotoilun ammattilainen, mutta ajattelen, että voin tuoda hankkeeseen paljon johtamisen kokemusta. Uskon että julkisen sektorin toimintamallien tuntemukseni on myös eduksi hankkeelle.

Henkilökohtaisella tasolla olen tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä, mikä on ollut erityisen antoisaa. Lisäksi olemme tietysti muodostaneet työskentelytavan ohjausryhmän ja hanketiimin välille. Ohjausryhmä on kooltaan suhteellisen laaja ja edustettuina on paljon osaamista eri aloilta. Ohjausryhmän rooli on auttaa ja tukea hanketta sen onnistumisessa. Alussa mietimme, mikä olisi paras tapa toteuttaa tätä roolia, jotta voisimme tuoda mahdollisimman paljon lisäarvoa hankkeelle. Päädyimme siihen, että ei riitä, että tulemme kuukausittain kokouksiin ja lähdemme pois, vaan tarvitaan työtä myös näiden ulkopuolella. Nyt ohjausryhmä on jaettu eri jaostoihin, joissa keskitytään erityisesti museoprojektin tiettyihin osa-alueisiin kuten talouteen, rakennuttamiseen ja laajempaan museon synnyttämään ilmiöön. Mielestäni tämä on osoittautunut hyväksi tavaksi työskennellä.

Tavoitteena ja odotuksena tietysti on, että meillä on noin 12 kuukauden päästä kattava selvitys monista eri monimutkaisistakin asioista. Seuraava vuosi on siis pääosin hiljaista selvitystyötä, joka ei useinkaan näy julkisesti hankkeen ulkopuolelle. Hankkeessa on hurja määrä selvitettäviä asioita aina kaavoituksesta, sijoittamiseen sekä uuden museon toimintaan ja nykyisten museoiden yhdistymiseen liittyen. Työ on siis tietojen keruuta ja yhdistelyä ja kaikki liittyvät oikeastaan kaikkeen. Päätöstä museon toteutuksesta ei vielä ole, joten nyt keskitymme selvittämään miten ja millä resursseilla museo olisi mahdollista toteuttaa. Tavoitetaso ja kunnianhimo ovat hyvin korkealla, meillä on käsissämme upea mahdollisuus, joka vaatii käytännössä maailmanennätyksen tekemistä. Se on hyvin mahdollista, mutta kaikki skenaariot ovat vielä avoinna.

Vaikka Valtiokonttori on jokaisen meidän arkea koskettavien järjestelmien ylläpitäjä, ja siten merkittävä palvelumuotoilun hankkija ja muotoiluprosessien johtaja, en itse ole kummankaan alan asiantuntija, ja suhtaudun niihin kuten moni muukin suomalainen kuluttaja. Olen käytännönläheinen ihminen ja ajattelen, että se mikä toimii hyvin, on myös hyvää arkkitehtuuria ja muotoilua. Viimeisen puolen vuoden aikana herkkyyteni aiheisiin on kuitenkin selvästi lisääntynyt. Luen jokaisen jutun ja kuuntelen uutiset, jotka koskettavat arkkitehtuuria ja muotoilua eli seuraan aloja huomattavasti enemmän kuin ennen. Tämä on tietysti tuonut hienoa uutta sisältöä elämään ja olen oppinut paljon uutta.